AMMONIUM-IONI
Atk no ja lyhenne	1071 fP-NH4-ion
Yleistä	Ammoniumioneja syntyy suolistossa bakteerien toiminnan tuloksena sekä proteiinimetabolian yhteydessä. Pääasiassa maksa poistaa ne verestä ureasyklin avulla. Korkea ammoniumionipitoisuus häiritsee aivojen aineenvaihduntaa ja voi johtaa maksakoomaan.
Indikaatiot	Maksakooman ja synnynnäisen hyperammonemian diagnostiikka ja seuranta sekä metaboliset ongelmatilanteet.
Lähete	Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut	12 tunnin paasto. Päivystystilanteissa ja lasten aminohappoaineenvaihdunnan häiriöissä kliinisen tilanteen mukaan.
Menetelmä	Entsymaattinen määritys.
Tekotiheys	Joka päivä, päivystystutkimus.
Virhelähteet	Näytteen hemolyysi häiritsee määritystä antaen virheellisen korkeita tuloksia. Sulfasalatsiini saattaa aiheuttaa virheellisiä tuloksia.
Näyte	1 ml EDTA-plasmaa, pieniltä lapsilta riittää tarvittaessa 0.5 ml.   Näytteenotto Kylmänäytteenotto. Välittömästi näytteenoton jälkeen näyte asetetaan jäähauteeseen ja toimitetaan laboratorioon. Kylmäsentrifugointi ja määritys 30 min kuluessa näytteenotosta. Tutkimus ei sovellu hajautettuun näytteenottoon. Näyteastia Aikuiset: EDTA-putki, 5 ml Vastasyntyneet: EDTA-mikroputki Näytteen säilyvyys Näytettä ei voi säilyttää. Määritys aloitetaan välittömästi näytteenoton jälkeen.
Viiteväli
Tulkinta	Veren ammoniumionipitoisuus kohoaa vaikea-asteisessa maksakirroosissa ja vaikeassa maksainsuffisienssissa sekä ureakierron häiriöissä. Ammoniumionipitoisuus voi kohota myös suolistovuotojen yhteydessä sekä fyysisen rasituksen seurauksena. Lääkeaineista mm. valproaatti kohottaa ammoniumpitoisuutta. Hyperammonemian seulonta vastasyntyneillä on tärkeä erityisesti neurologisten oireiden selvittelyssä. Syynä voi olla mm. synnynnäiset metaboliahäiriöt, vaikeat yleissairaudet ja ns. neonataalinen hyperammonemia. Hyperammonemia voi johtua mm. synnynnäisestä metaboliahäiriöstä, vaikeasta yleissairaudesta ja ns. neonataalisesta hyperammonemiasta.
Päivitetty	10.9.2024

Takaisin hakemistoon...