FERRITIINI
Atk no ja lyhenne 1395 S -Ferrit
Yleistä Ferritiini on rautaa sitova proteiini, jota esiintyy erityisesti maksassa, keuhkoissa, pernassa, munuaisissa, sydämessä, istukassa ja suolen limakalvoissa. Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa hyvin elimistön rautavarastoja, eikä se riipu transferriiniin sitoutuneen raudan määrästä.
Indikaatiot Ferritiinimääritystä käytetään latentin raudanpuutteen havaitsemisessa, rautavarastojen tutkimisessa, hypokromisten mikrosytääristen anemioiden erotusdiagnostiikassa sekä hemokromatoosin ja transfuusiosideroosin diagnostiikassa ja hoidon seurannassa.
Lähete Ei erillistä lähetettä
Esivalmistelut Ei erityisiä toimenpiteitä
Menetelmä Kemiluminesenssimikropartikkeli-immunomääritys (CMIA)

Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
Tekotiheys Arkipäivisin (ma-pe)
Näyte
0.5 ml seerumia
 
Näyteastia Seerumigeeliputki, 5 ml
Näytteen säilyvyys Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, viikon jääkaapissa ja vuoden pakastettuna (-20°C).
Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli se on perillä näytteenottopäivänä. Muutoin kylmä- tai pakastelähetyksenä.
 
Viiteväli
Tulkinta Matalat pitoisuudet viittaavat puutteellisiin rautavarastoihin. Raudanpuuteanemiassa ferritiinipitoisuus alenee jo ennen kuin hemoglobiinin, seerumin raudan tai transferriinin pitoisuus muuttuu. Sekundäärianemiassa seerumin ferritiini on normaali tai kohonnut, koska tällöin rautavarastot ovat normaalit tai normaalia suuremmat.

Akuutit ja krooniset tulehdustilat, solutuho ja maligniteetit sekä alkoholin suurkulutus lisäävät seerumin ferritiinipitoisuutta. Erittäin korkeita arvoja todetaan akuutin myeloisen leukemian, vaikeiden maksavaurioiden ja transfuusiosideroosin ja hemokromatoosin yhteydessä.
Päivitetty 31.1.2025
 

Takaisin hakemistoon...