Raskauden aikana glukoosinsieto on syytä tutkia 26. - 28. raskausviikolla niillä äideillä, joilla on gestaatiodiabeteksen riskitekijöitä. Mikäli äidillä on glukosuria tai aikaisemmassa raskaudessa todettu gestaatiodiabetes, glukoosikoe on syytä tehdä jo alkuraskaudessa. Mikäli tulos on normaali, toistetaan glukoosikoe 26. - 28. raskausviikolla.
Mahdolliset insuliinimääritykset glukoosikokeen yhteydessä on tilattava erikseen ao. kellonajalle (6040 fS-Insu).
Pitkää oraalista glukoosikoetta käytetään erityistapauksissa reaktiivisen aterian jälkeisen hypoglykemian diagnosointiin.
Mikäli koe on tarpeen uusia, tulisi kahden glukoosi-kokeen välillä olla aikaa vähintään kaksi viikkoa.
Pt-Gluk-R2: Koe suoritetaan kuten edellä. Seuraavat verinäytteet otetaan 1, 2, 3, 4 ja 5 tunnin kuluttua.
Pt-Gluk-R6: Koe suoritetaan kuten edellä. Seuraavat verinäytteet otetaan 1 ja 2 tunnin kuluttua.
cP-Gluk: Vieritestauslaite, elektrokemiallinen biosensoritekniikka.
| Pt-GlukR1v, Pt-Gluk-R2, Pt-Gluk-R6: 1 ml plasmaa jokaisesta näytteestä. Pt-GlukR1c: Ihopistosnäyte. |
|
| Näytteenotto | Näytteet otetaan ensisijaisesti laskimonäytteinä. Tilanteessa, jossa laskimonäytteitä ei voi ottaa (esim. pienet lapset), voidaan näytteet ottaa ihopistosnäytteinä. |
| Näyteastia | Pt-GlukR1v, Pt-Gluk-R2: Fluoridi-sitraattiputki |
| Näytteen säilyvyys | Pt-GlukR1v, Pt-Gluk-R2: Sentrifugoimaton näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, sentrifugoitu ja eroteltu plasma säilyy 4 vrk jääkaapissa. Pt-GlukR1c: Määritys tehdään välittömästi. |
Mikäli raskausaikainen glukoosin paastoarvo on laskimoplasmasta yli 7.0 mmol/l tai kapillaariplasmasta yli 7.7 mmol/l, on määrittelyn mukaan kyseessä diabetes, eikä sokerirasitusta ole tarpeen tehdä.