IMMUNOGLOBULIINI A, G JA M
Atk no ja lyhenne	1666 S -IgA
	1676 S -IgG
	1688 S -IgM
Yleistä	IgA-, IgG- ja IgM-pitoisuuksien nousua esiintyy kroonisissa ja vaikeissa akuuteissa infektioissa, maksakirroosissa, autoimmuunitaudeissa ja sarkoidoosissa. Immunoglobuliinitasot voivat alentua sairauksissa jotka aiheuttavat niiden menetystä virtsaan tai suoleen sekä esim. diabeteksessa ja maligniteeteissa.
Indikaatiot	Määrityksiä käytetään vasta-ainevälitteisen immuniteetin puutos- ja häiriötilojen, autoimmuunisairauksien, infektioiden sekä imukudosten kasvainten (mm. myelooma) diagnostiikassa ja seurannassa.
Lähete	Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut	Ei erityisiä toimenpiteitä.
Menetelmä	Immunoturbidimetrinen määritys Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
Tekotiheys	Arkipäivisin (ma-pe).
Näyte	1 ml seerumia. Lapsilta kertamääritykseen vähintään 0.5 ml.   Näyteastia Seerumigeeliputki, 5 ml. Näytteen säilyvyys Näyte säilyy viikon jääkaapissa. Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä.
Viiteväli
Tulkinta	Immunoglobuliinien pitoisuus seerumissa on kohonnut erilaisissa kroonisissa ja vaikeissa akuuteissa infektioissa sekä maksakirroosissa (selvimmin nousevat IgA ja IgG), sekä autoimmuunitaudeissa ja sarkoidoosissa. Vahvasti kohonneita yksittäisten immunoglobuliinien pitoisuuksia voidaan tavata myeloomassa, Waldenströmin makroglobulinemiassa, raskasketjutaudeissa ja kryoglobulinemioissa. Erityisesti IgG pitoisuus on kohonnut mm. kroonisessa aktiivisessa hepatiitissa sekä LED:ssa. IgA voi olla kohonnut erityisesti alkoholimaksakirroosissa, nivelreumassa, LED:ssa, keliakiassa, IgA-nefropatiassa ja tulehduksellisissa suolistosairauksissa. IgM pitoisuus nousee primaarissa biliaarisessa kirroosissa, kroonisessa kylmäagglutiniinisyndroomassa sekä monissa virustaudeissa ja trooppisissa taudeissa. Immunoglobuliinien pitoisuus voi olla matala plasmaproteiinien menetyksen johdosta (nefroosi, enteropatiat), maligniteeteissa, diabeteksessa, sytostaatti- ja kortisonihoitojen johdosta. Myeloomassa ja muissa pahanlaatuisissa immunoproliferatiivisissa taudeissa muiden kuin M-komponentin immunoglobuliiniluokan pitoisuudet ovat yleensä alentuneet. Kevytketjumyeloomassa seerumin IgA, IgG ja IgM ovat tavallisesti kaikki alentuneet. Yleisin yksittäisen immunoglobuliinin puutos on IgA:n puutos, johon voi liittyä infektioherkkyyttä ja verensiirtoreaktioita.
Päivitetty	11.2.2025

Takaisin hakemistoon...