| 10 ml virtsaa. Huom! Putki on täytettävä vähintään merkkiviivaan saakka. Mikäli virtsamäärä on pieni, voidaan näyte ottaa 4 ml putkeen (miel. säilöntäaineellinen). |
|
| Näytteenotto | Ennen näytteenottoa suoritetaan huolellinen alapesu käsisuihkulla ohjeen mukaan. Näytteeksi otetaan keskivirtsa. Ks. Virtsanäytteiden otto virtsan perustutkimusta varten Laboratorio-ohjekirjan yleisestä osasta. |
| Näyteastia | Säilöntäaineellinen (BD C&S Plus tai Sarstedt V-Monovette) tai säilöntäaineeton putki (säilyvyys lyhyempi). |
| Näytteen säilyvyys | Säilöntäaineellinen vakuumivirtsaputki: Näyte säilyy vuorokauden huoneenlämmössä. Säilöntäaineeton vakuumivirtsaputki: Näyte säilyy jääkaapissa 4 tuntia. Virtsaputki 10 ml tai keräysastia: Näyte säilyy jääkaapissa 4 tuntia. Huoneenlämmössä säilytettynä näyte on tutkittava puolen tunnin kuluessa näytteenotosta. |
Hematuria on monien virtsatieperäisten sairauksien oire. Se voi liittyä munuaisperäisiin sairauksiin, olla seurausta toimenpiteestä (esim. katetrointi) tai voimakkaasta fyysisestä rasituksesta. Kuukautisvuoto voi aiheuttaa virtsanäytteen verikontaminaation. Hematurisessa virtsanäytteessä voi olla löydöksiä (lieriöt, tubulussolut), jotka viittaavat munuaistason sairauksiin. Punasolulieriöt liittyvät munuaistason verenvuotoihin.
Leukosyytit:
Pyuria viittaa virtsateiden tai munuaisten tulehdukseen. Immuunivasteen heikentyessä pyuria voi puuttua merkittävästä bakteeri-infektiosta huolimatta. Infektioissa positiivinen nitriittikoe ja bakteerien näkyminen tukevat diagnoosia. Makrofageja voi näkyä virtsatieinfektioissa. Mahdollinen munuaistason infektio todetaan, jos näytteessä esiintyy lieriöitä tai tubulusepiteelin soluja. Näitä ei kuitenkaan useinkaan esiinny akuuteissa taudeissa. Pyelonefriiteissä saatetaan nähdä tubulussolu-, bakteeri- tai granulosyyttilieriöitä, muutama hyaliinilieriö on normaali löydös. Valkosoluja voi löytyä myös ei-infektiooseissa munuaisperäisissä sairauksissa (esim. glomerulonefriitti tai akuutti interstitiaalinen nefriitti). Pyuria, jossa virtsan bakteeriviljely jää negatiiviseksi saattaa johtua lyhyestä rakkoajasta tai muun kuin uropatogeenin aiheuttamasta virtsatietulehduksesta (esim. klamydia tai tippuri).
Muut partikkelit:
Levyepiteelin solut ulkoisista sukupuolielimistä tai virtsaputkesta joutuvat virtsaan lähinnä huonon näytteenottotekniikan vuoksi. Raskausaikana hormonivaikutus voi lisätä levyepiteelisolujen irtoamista virtsanäytteeseen.
Pieniin epiteelisoluihin lasketaan tubulusepiteelin ja välimuotoisen epiteelin solut. Virtsassa esiintyvät tubulusepiteelin solut viittaavat primaariseen munuaissairauteen tai sekundaariseen munuaisvaurioon. Välimuotoisen epiteelin solut ulottuvat munuaisaltaan alueelta virtsarakkoon ja miehillä aina virtsaputken proksimaaliseen osaan saakka. Välimuotoisen epiteelin soluja näkyy virtsateiden infektioissa ja urologisissa sairauksissa.
Vain hyaliinilieriöitä voi esiintyä pieninä pitoisuuksina terveen henkilön virtsassa. Lieriöt viittaava yleensä munuaisparenkyymin tautiin. Lieriöiden sisältä voi löytyä tautiprosessiin liittyviä soluja kuten tubulusepiteeli-, puna- tai valkosoluja.
Virtsan pH-muutoksen, infektion tai lämpötilan laskun seurauksena epäorgaaniset ainekset saostuvat helposti. Uraatti-, oksalaatti-, tai fosfaattisakoilla ei siksi tavallisesti ole kliinistä merkitystä. Virtsatiekivipotilailla tulee analysoida itse kiven koostumusta, koska erilaisia sakkoja esiintyy terveilläkin henkilöillä. Tavallisin kliinisesti merkittävä kide on kuusikulmainen kystiinikide, koska sen toteaminen viittaa perinnölliseen kystinuriaan. Virtsan kivianalyysi on pyydettävä erikseen.