KLORIDI
Atk no ja lyhenne	2080 P -Cl
	2077 dU-Cl
Tekopaikka	P -Cl: Seinäjoen keskussairaala, kliininen kemia. dU-Cl: Alihankintana teetettävä tutkimus. Katso voimassa oleva luettelo lähetyspaikoista.
Yleistä	Kloridi on ekstrasellulaaritilan tärkein anioni. Ravinnosta sitä saadaan runsaasti ja se absorboituu suolesta täydellisesti. Normaalisti suurin osa kloridista erittyy munuaisten kautta ja reabsorboituu lähes täydellisesti takaisin passiivisesti natriumin kanssa.
Indikaatiot	P -Cl määritystä käytetään epäiltäessä kloridimenetystilaa tai renaalista tubulaarista asidoosia. Hyperparatyreoidismissa ja maitohappoasidoosissa sitä käytetään täydentävänä tutkimuksena. Kloridipitoisuus tarvitaan myös anionivajeen laskemiseen. dU-Cl määritystä voidaan käyttää natriummittauksen sijasta dieetin suolan määrän arviointiin ja tubulusvaurioiden diagnostiikassa.
Lähete	Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut	Ei erityisiä toimenpiteitä.
Potilasohje	dU-Cl: Vuorokausivirtsan keräys (2163-2011-P).
Menetelmä	Ioniselektiivinen elektrodi, epäsuora mittaus.
Tekotiheys	P -Cl: Arkipäivisin (ma-pe). dU-Cl: Tulos valmistuu viikon kuluessa.
Näyte	P -Cl: 0,5 ml plasmaa. Lapsilta riittää tarvittaessa pienempi näytemäärä kertamääritykseen. dU-Cl: 10 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa.   Näytteenotto dU-Cl: Virtsa säilytetään keräyksen aikana viileässä. Keräysastiaan ei lisätä säilöntäainetta. Keräyksen loputtua koko erittynyt virtsamäärä toimitetaan laboratorioon. Virtsan tilavuus mitataan laboratoriossa. Ks. myös erillinen vuorokausivirtsojen keräysohje. Näyteastia P -Cl: Hepariinigeeliputki, 5 ml dU-Cl: Virtsankeräysastia, virtsaputki 10 ml Näytteen säilyvyys P -Cl: Näyte säilyy 24 h huoneenlämmössä. Mikäli näyte otetaan avonäytteenotolla (mm. mikronäytteet) tai erotellaan, säilyy näyte 4 h (muutos <2 %). dU-Cl: Virtsanäyte säilyy viikon jääkaapissa. Pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Näytteen lähetys Näytteet voidaan lähettää huoneenlämpöisinä.
Viiteväli
Tulkinta	Korkeita plasman kloridipitoisuuksia esiintyy mm. metabolisessa asidoosissa, kuivumistiloissa ja liiallisen NaCl:n saannin yhteydessä. Kloridipitoisuus laskee tiloissa, joissa kloridia menetetään gastrointestinaalikanavan tai munuaisten kautta. Kloridin eritys virtsaan lisääntyy mm. kroonisessa asidoosissa ja diureettien käytön yhteydessä sekä tiloissa, joissa natriumin tubulaarinen reabsorptio on vähentynyt. Kloridin eritys virtsaan vähenee ekstrarenaalisen kloridin menetyksen tai niukkakloridisen ruokavalion yhteydessä.
Päivitetty	14.5.2020

Takaisin hakemistoon...