LAKTAATTIDEHYDROGENAASI
Atk no ja lyhenne 2194 S -LD
Yleistä Laktaattidehydrogenaasia on entsyymi jota on kaikkien solujen sytosolissa, etenkin hepatosyyteissä, lihaksistossa, sydänlihaksessa ja punasoluissa. Laktaattidehydrogenaasipitoisuus kohoaa herkästi usean elimen pienenkin vaurion johdosta, mutta nousu on kudoslähteen suhteen epäspesifinen.
Indikaatiot Määritystä käytetään lisätutkimuksena pernisiöösin anemian, hemolyyttisten tilojen, hematologisten maligniteettien, maksa- ja lihastautien, sydäninfarktin sekä keuhkoembolian diagnostiikassa ja seurannassa.
Lähete Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut Ei erityisiä toimenpiteitä.
Menetelmä Kineettinen entsyymiaktiivisuuden mittaus +37 °C:ssa kansainvälisen (IFCC) entsyymisuosituksen mukaisesti

Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
Tekotiheys Joka päivä.
Virhelähteet Näytteen hemolyysi.
Näyte
1 ml ehdottoman hemolysoitumatonta seerumia. Lapsilta kertamääritykseen vähintään 0.5 ml.
 
Näyteastia Seerumigeeliputki, 5 ml.
Näytteen säilyvyys Näyte analysoidaan mahdollisimman pian. Eroteltu seeruminäyte säilyy huoneenlämmössä viikon.
Näytteen lähetys Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä.
 
Viiteväli
Tulkinta Seerumin laktaattidehydrogenaasiaktiivisuus kohoaa akuuteissa soluvaurioissa. Tutkimusta käytetäänkin elinvaurioita epäiltäessä mm. seuraavissa tiloissa: sydän- tai keuhkoinfarkti, keuhkoembolia, akuutti hepatiitti ja muut maksavauriot, lihasvauriot, hoitamaton anemia perniciosa, hemolyyttiset tilat, leukemiat ja muut malignit taudit.

Kudosvaurioissa LD nousee yleensä 1-3 vuorokauden kuluessa. LD esiintyy viitenä eri isoentsyyminä, joiden suhteet vaihtelevat eri kudoksissa. Seerumin LD-pitoisuuden ollessa koholla kannattaakin usein jatkaa LD-isoentsyymitutkimuksella aktiviteetin kudosalkuperän selvittämiseksi.
Päivitetty 11.2.2025
 

Takaisin hakemistoon...