LITIUM | |||||||||||
Atk no ja lyhenne | 2260 S -Li | ||||||||||
Yleistä | Litium on kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävä lääke. Litium imeytyy suun kautta annettuna hyvin. Huippupitoisuus saavutetaan 2 - 4 tunnin kuluttua kerta-annoksesta. Puoliintumisaika on 15 - 30 tuntia, vanhuksilla pidempi. Vakiintunut taso saavutetaan 5 - 6 vrk:n kuluttua hoidon aloittamisesta. | ||||||||||
Indikaatiot | Lääkehoidon seuranta. Myrkytysepäily. | ||||||||||
Lähete | Ei erillistä lähetettä. | ||||||||||
Esivalmistelut | Ei erityisiä toimenpiteitä. | ||||||||||
Menetelmä | Kolorimetrinen määritys. | ||||||||||
Tekotiheys | Joka päivä, päivystystutkimus. | ||||||||||
Näyte |
|
||||||||||
Viiteväli | S -Li hoitopitoisuus 0.5 - 1.2 mmol/l | ||||||||||
Tulkinta | Litiumhoidon haittavaikutuksena saattaa kehittyä munuaisten vajaatoiminta ja hypotyreoosi. Hoidon aikana tulisi munuaisten toimintaa seurata säännöllisesti. Myös seerumin litiumtasoa tulee seurata. Ylläpitohoidossa pitoisuus välillä 0.6–0.8 mmol/l on usein riittävä. Toksisten oireiden riski lisääntyy pitoisuuden ylittäessä 1.4 mml/l. Litiummyrkytyksestä voi olla seurauksena munuais- ja aivovaurio. Jos pitkäaikaishoidossa kehittyy munuaisten vajaatoiminta, tulisi harkita litiumin korvaamista muulla lääkityksellä. Hypotyreoosi voidaan yleensä hallita korvaushoidolla litium-lääkitystä keskeyttämättä. (Esa Leinonen: Kaksisuuntaisen mielialahäiriön muuttuva lääkehoito. Duodecim 115: 1911–7, 1999. Mirja-Liisa Aitio: Mitä lääkärin tulee tietää litium-lääkityksestä. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 111(11): 1013, 1995.) Natriumtason sekä neste- ja happoemästaseen muutokset vaikuttavat litiumin eritykseen ja pitoisuuteen seerumissa, kuten myös diabetes ja vuodelepo. | ||||||||||
Päivitetty | 12.9.2024 | ||||||||||