B -Leuk (Leukosyytit)
B -Eryt (Erytrosyytit)
B -Hb (Hemoglobiini)
B -HKR (Erytrosyytit, tilavuusosuus, Hematokriitti)
E -MCV (Erytrosyytit, keskitilavuus)
E -MCH (Hemoglobiini, keskimassa)
E -MCHC (Hemoglobiini, keskimassakonsentraatio)
E -RDW (Erytrosyytit, kokojakaumaprosentti)
B -Trom (Trombosyytit)
Perusverenkuva käsitellään tutkimuskokonaisuutena, jonka osia ei voi pyytää erillisinä tutkimuksina.
Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
Menetelmä on akkreditoitu Seinäjoen keskussairaalan, Alajärven, Kauhavan ja Lapuan toimipisteissä.
| 3 ml EDTA-verta. Vastasyntyneiltä näyte voidaan ottaa ihopistosnäytteenä. |
|
| Näyteastia | EDTA-putki, 5 ml, antikoagulantti kiinteässä muodossa, tai vastasyntyneiltä EDTA-mikroputki. |
| Näytteen säilyvyys | Näyte analysoidaan heti sen saavuttua laboratorioon, mutta tarvittaessa se säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä ja noin vuorokauden jääkaapissa. |
| Näytteen lähetys | Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli näyte on perillä näytteenottopäivänä, muutoin säilytys jääkaapissa lähettämiseen asti. |
Punasolupitoisuus (B -Eryt) on kohonnut polysytemiassa. Punasolupitoisuus on alentunut useissa anemiatyypeissä, ja vaihtelee huomattavasti potilaan iän ja sukupuolen mukaan. Eri yksilöillä on myös suurta vaihtelua vuorokauden ajan ja fyysisen aktiviteetin sekä hydraatiotilanteen mukaan.
Veren hemoglobiinipitoisuus (B -Hb) on riippuvainen mm. potilaan asennosta. Terveellä henkilöllä siirtyminen makuulta pystyasentoon kohottaa hemoglobiiniarvoa keskimäärin 8 % puolessa tunnissa. Samoin on otettava huomioon mahdollisesta nesteretentiosta ja potilaan kuivumisesta aiheutuvat plasmatilavuuden muutokset. Hemoglobiiniarvo kohoaa mm. polysytemiassa ja dehydraatiossa sekä fyysisen rasituksen seurauksena, ja alenee anemiassa ja hydremiassa.
Erytrosyyttien tilavuusosuus (hematokriitti, B -HKR) on korkea kuivumistiloissa ja polysytemioissa ja matala anemioissa ja hydremiassa. B -HKR on riippuvainen potilaan asennosta kuten hemoglobiinikin. Samoin on otettava huomioon mahdollisesta nesteretentiosta tai potilaan kuivumisesta aiheutuvat plasmatilavuuden muutokset.
Punasolujen keskitilavuuden eli E -MCV:n perusteella anemiat voidaan luokitella mikro-, normo- ja makrosyyttisiin anemioihin.
Hemoglobiini- ja hematokriittiarvojen ja punasolupitoisuuden perusteella näytteelle lasketaan ns. punasoluindeksit MCH (hemoglobiinin keskimassa solussa) ja MCHC (hemoglobiinin keskimassakonsentraatio).
E -RDW on variaatioprosentti, joka kuvaa punasolujen koon vaihtelua. Normaalisti punasolut ovat tasakokoisia, mutta tietyissä tiloissa punasolujen kokojakauma levenee ja RDW suurenee. Suurentunut RDW kertoo anisosytoosista, mikä on tyypillinen löydös tiloissa, joihin liittyy punasolujen kiihtynyt muodostus. RDW on hyödyllinen parametri yhdessä punasolujen keskitilavuuden (E -MCV) kanssa mm. arvioitaessa anemian syytä. Esimerkiksi anemioissa, joissa on samanaikaisesti raudanpuutteesta johtuva mikrosyyttinen solupopulaatio ja B12-vitamiinin puutteesta tai alkoholin suurkulutuksesta johtuva makrosyyttinen populaatio, MCV saattaa olla normaali, mutta RDW koholla. Mikäli taas MCV on koholla, mutta RDW normaali, kyseessä on tasainen makrosytoosi, johon ei liity merkittävää retikulosytoosia. Joskus verenkuva-analysaattori ei pysty laskemaan RDW:tä. Tällainen tilanne saattaa syntyä esim. verensiirron jälkeen, jolloin potilaan punasolujakauma voi olla kaksihuippuinen. Tällöin numeerista RDW-tulosta ei vastata vaan Efficaan lisätään kommentti ”RDW:tä ei voida määrittää, punasolujakauma kaksihuippuinen”.
Kohonneita trombosyyttiarvoja (trombosytoosia) voi esiintyä idiopaattisena tai osana yleistä myeloproliferatiivista sairautta. Myös krooniset tulehdustaudit, vuodot, akuutin infektion toipumisvaihe, maligniteetit sekä fyysinen rasitus voivat kohottaa trombosyyttiarvoja. Osalla naisista trombosyyttiarvot vaihtelevat kuukautiskierron mukaan. Trombosytopenia eli alentunut trombosyyttipitoisuus voi johtua verihiutaleiden muodostumisen häiriöistä (megakaryosyyttien väheneminen), puutteellisesta kypsymisestä, trombosyyttien muuttuneesta jakautumisesta (esim. splenomegalia) tai lisääntyneestä perifeerisestä kulutuksesta. Pseudotrombopenia on tila, jossa antikoagulantti EDTA aiheuttaa trombosyyttien aggregaatiota (kasojen muodostumista) ja liian alhaisia trombosyyttiarvoja automaattisessa solulaskennassa. Kun solulaskija antaa matalan trombosyyttituloksen (alle 50) tai hälyttää mahdollisesta trombosyyttiaggregaatiosta, tarkistetaan laboratoriossa mikroskopoimalla, onko näytteessä trombosyyttikasoja. Mikäli potilaalla on verenkuvan yhteydessä havaittu matala trombosyyttitulos ja B –Trom tuloksen yhteydessä on lausunto ”Tulos voi olla virheellisen matala, koska osa näytteen trombosyyteistä on kasoissa”, voi hoitava yksikkö halutessaan pyytää potilaasta pseudotrombosytopeniatutkimuksen 9057 B -PseudTr.