PROTEIINI, FRAKTIOT VIRTSASTA
Atk no ja lyhenne 2523 U -Prot-Fr
  2520 dU-Prot-Fr
Yleistä Normaalisti proteiineja erittyy virtsaan erittäin vähän. Munuaisissa pienimolekyyliset plasman proteiinit suodattuvat glomerulusmembraanin läpi primaarivirtsaan. Suurin osa suodattuneesta proteiinista reabsorboidaan tubuluksissa. Osa virtsan proteiineista voi olla peräisin alemmista virtsateistä. Normaalisti virtsaan erittyy vain vähäisiä määriä immunoglobuliinien kevytketjuja, mutta niiden eritys virtsaan lisääntyy tubulusvaurion ja/tai lisääntyneen munuaiserityksen takia. Myeloomassa kevytketjueritys on luonteeltaan monoklonaalista.

Virtsan elektroforeettisia fraktioita käytetään sekä proteinurian laadun selvittelyssä että mahdollisen M-komponentin tai kevytketjufraktion toteamiseksi ja määrän arvioimiseksi.
Indikaatiot Proteinurian osoittaminen ja seuranta. Proteinurian selektiivisyyden arviointi.
Lähete Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut Ei erityisiä toimenpiteitä.
Potilasohje U -Prot-Fr: Virtsanäytteenotto (aamuvirtsa) (2162-2011-P).
dU-Prot-Fr: Vuorokausivirtsan keräys (2163-2011-P).
Menetelmä Virtsan agaroosigeelielektroforeesi ja värjäys Acid Violet -värillä sekä fraktioiden kvantitointi densitometrisesti. Näytteistä tehdään aina myös kokonaisproteiinimääritys.

Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
Tekotiheys 1-2 kertaa viikossa.
Näyte
10 ml kerta- tai vuorokausivirtsaa. Näyte sentrifugoidaan.
 
Näytteenotto Virtsa säilytetään keräyksen aikana viileässä. Keräysastiaan ei lisätä säilöntäainetta. Osastot sekoittavat ja mittaavat vuorokausivirtsan sekä toimittavat laboratorioon tarvittavan näytemäärän (10 ml). Virtsamäärä merkitään näyteputkeen liimattavaan tutkimustarraan. Polikliinisten virtsankeräysten tilavuudet mitataan laboratoriossa. Ks. myös erillinen vuorokausivirtsojen keräysohje.
Näyteastia Virtsankeräysastia, virtsaputki, 10 ml
Näytteen säilyvyys Sentrifugoitu näyte säilyy viikon jääkaapissa. Pidempiä aikoja pakastettuna.
Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä.
 
Tulkinta M-komponentti on tavallisesti erotettavissa selvärajaisena fraktiona alfa-2-gamma-alueella. Myeloomassa sairaan solukloonin tuottama paraproteiini (M-komponentti) on tavallisimmin kokonainen immunoglobuliinimolekyyli. Silloinkin virtsaan erittyy usein huomattavia määriä vapaita kevyitä ketjuja, jotka ovat joko kappa- tai lambda-tyyppiä. Bi- tai oligoklonaalisia tauteja on kuvattu myös menetelmien herkistymisen myötä. Kevytketjumyeloomassa solut tuottavat vain vapaita kevyitä ketjuja. Munuaisvaurion edetessä voi myeloomapotilaalla erittyä virtsaan sekä kevyitä ketjuja että kokonaisia immunoglobuliineja. Kevyiden ketjujen eritystä virtsaan esiintyy myelooman lisäksi Waldenströmin taudissa.

Glomerulusvaurioissa plasman proteiineja pääsee virtsaan normaalia enemmän. Selektiivisessä glomerulaarisessa proteinuriassa etenkin albumiinin (MP noin 67 000) ja transferriinin eritys virtsaan lisääntyy. Nonselektiivisessä proteinuriassa lisääntyy myös suurempimolekyylisten proteiinien eritys. Tällöin elektroforeesilöydös lähenee seerumin proteiinien elektroforeesia.

Tubulusvaurioissa (glomerulusten ollessa normaalit), suodattuneita proteiineja ei pystytä reabsorboimaan normaalisti ja virtsaan erittyy näin ollen suhteellisen pienimolekyylisiä proteiineja, jotka elektroforeesissa kulkevat lähinnä alfa-2- ja beeta-alueella (esim. beeta-2-mikroglobuliini).

Paraproteiiniepäilyssä tyypitys suoritetaan immunofiksaatiolla (U-ImmFix, atk no 3402 tai dU-ImmFix, atk no 3403). Immunofiksaatio tehdään ilman eri pyyntöä silloin, kun proteiinielektroforeesissa näkyy uusi paraproteiinifraktio ja myös joissain erikoistapauksissa (esim. myelooman remission seuranta), vaikka elektroforeesissa ei olekaan erotettavissa paraproteiinia.
Päivitetty 10.2.2025
 

Takaisin hakemistoon...