NATRIUM
Atk no ja lyhenne 3622 P -Na
  2376 dU-Na
  2386 U -Na
Yleistä Natrium on kvantitatiivisesti tärkein ekstrasellulaaritilan kationi. Sen määrä säätelee ekstrasellulaaritilan volyymiä. Ravinnon mukana saadaan keskimäärin 6 g NaCl/vrk. Ylimäärä eritetään virtsaan. Natriumin puutteessa virtsan Na-eritys voi vähentyä lähes olemattomiin.
Indikaatiot Neste- ja elektrolyyttitasapainon arviointi. Virtsan Na-määritystä käytetään erityisesti elimistön natriumvajauksen diagnosoinnissa.
Lähete Ei erillistä lähetettä
Esivalmistelut Ei erityisiä toimenpiteitä
Potilasohje dU-Na: Vuorokausivirtsan keräys (säilöntäaineeton) (4346-2016-P).
U -Na: Virtsanäytteenotto, muut tutkimukset (6069-2019-P).
Menetelmä Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), suora tai epäsuora mittaus.

Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189)
P -Na: Menetelmä on akkreditoitu Seinäjoen keskussairaalan, Alajärven, Kauhavan ja Lapuan toimipisteissä.
Tekotiheys P -Na: Joka päivä, päivystystutkimus.
dU -Na: Joka päivä.
Näyte
P -Na: 1 ml plasmaa. Lapsilta riittää tarvittaessa pienempi näytemäärä kertamääritykseen.
dU-Na: 10 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa.
 
Näytteenotto dU-Na: Virtsa säilytetään keräyksen aikana viileässä. Keräysastiaan ei lisätä säilöntäainetta. Ks. myös erillinen vuorokausivirtsojen keräysohje.
Näyteastia P -Na: Barricor-putki, 5 ml
dU-Na: Virtsankeräysastia, virtsanäyteputki 10 ml
Näytteen säilyvyys P -Na: Näyte säilyy eroteltuna ja tiiviisti suljettuna 2 viikkoa huoneenlämmössä tai jääkaapissa.
dU -Na: Virtsanäyte säilyy vuorokauden huoneenlämmössä ja 2 viikkoa jääkaapissa.
Näytteen lähetys Näytteet voidaan lähettää huoneenlämpöisenä.

 
Viiteväli
Tulkinta Plasman natriumpitoisuus kohoaa nestehukassa, esim. ripulin, oksentelun ja polyurian yhteydessä. Hypernatremia voi johtua myös liian runsaasta NaCl-liuoksen i.v.-annosta. Pitoisuus kohoaa lievästi myös primaarissa aldosteronismissa.

Natriumpitoisuus pienenee natriumin puutteessa, ylihydraatiossa, Addisonin taudissa, sydäninsuffisienssissa, maksakirroosissa, nefroosissa ja ödeematiloissa. Plasman natriumpitoisuus on alhainen myös ADH-syndroomassa, jota esiintyy malignien tautien, akuuttien keuhko- ja aivoprosessien, myksödeeman, lisämunuaiskuorikerroksen vajaatoiminnan, vaikeiden traumojen, stressin, kaliumin puutteen ja joidenkin lääkkeiden oton yhteydessä.

Virtsan natriumin pitoisuuteen vaikuttaa ravinnon natriumin määrä, plasman natriumpitoisuus, elimistön natriumtase, munuaisfunktio ja mm. elimistön happoemästasapaino. Natriumin eritys virtsaan vähenee natriumin puutteessa ja hypovolemian aikana. Eritys vähenee myös mm. kovan hikoilun, ripulin, malabsorption, aldosteronituotannon ja akuutin munuaisinsuffisienssin yhteydessä.

Virtsan natriumin pitoisuus on korkea mm. runsaasti natriumia sisältävän ruokavalion, diureettien annon, akuutin metabolisen asidoosin, voimakkaan diureesin ja alkaloosin aikana.
Päivitetty 10.2.2025
 

Takaisin hakemistoon...