ALKALINEN FOSFATAASI
Atk no ja lyhenne	4587 P -AFOS
Yleistä	Plasman alkalinen fosfataasi muodostuu monesta isoentsyymistä, jotka ovat peräisin eri kudoksista, kuten maksasta, luustosta, suolistosta, istukasta. Kasvuikäisillä luuston isoentsyymi on vallitseva, aikuisilla maksaperäinen.
Indikaatiot	Maksan, sappiteiden ja luuston sairauksien diagnostiikka ja seuranta.
Lähete	Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut	Ei erityisiä toimenpiteitä.
Menetelmä	Kolorimetrinen, IFCC:n suosituksen mukaan. Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189) Menetelmä on akkreditoitu Seinäjoen keskussairaalan, Alajärven, Kauhavan ja Lapuan toimipisteissä.
Tekotiheys	Joka päivä, päivystystutkimus.
Näyte	1 ml plasmaa. Lapsilta kertamääritykseen vähintään 0.5 ml.   Näyteastia Barricor plasmaputki tai Hepariinigeeliputki, 5 ml. Näytteen säilyvyys Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä ja viikon jääkaapissa. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna -20 °C. Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä.
Viiteväli
Tulkinta	Alkalisen fosfataasin pitoisuus nousee maksan sappiteiden tukkeutuessa ja tiloissa, joissa osteoblastien toiminta ja luuston uudistuminen on kiihtynyt. Pitoisuus on selvästi kohonnut mm. sappitieobstruktiossa, akuutissa hepatiitissa, osteogeenisessa sarkoomassa ja Pagetin taudissa. Kohtalaisesti kohonneita pitoisuuksia esiintyy mm. leukemioissa, sarkoidoosissa, tuberkuloosissa, amyloidoosissa, sekä riisitaudissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa. Syövän yhteydessä AFOS-aktiivisuuden kohoaminen viittaa yleensä luusto- ja maksametastaaseihin, vaikka entsyymi voi olla peräisin myös itse kasvaimesta (ns. Reagan-isoentyymi). Raskauden aikana istukan tuottama entsyymi nostaa AFOS arvoa erityisesti raskauden loppuvaiheessa
Päivitetty	10.2.2025

Takaisin hakemistoon...