LIPIDIT | |||||||||
Atk no ja lyhenne | 6027 fP-Lipidit | ||||||||
Osatutkimukset |
![]() | ||||||||
Yleistä | Korkeat kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuudet sekä matala HDL-kolesterolipitoisuus lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Vaaran arvioinnissa on otettava huomioon myös muita tekijöitä mm. potilaan ikä ja sukupuoli, lähisukulaisten taudit, tupakointi, verenpaine, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt (erit. diabetes), liikapaino ja liikunta. | ||||||||
Indikaatiot | Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta. | ||||||||
Lähete | Ei erillistä lähetettä. | ||||||||
Esivalmistelut | 12 tunnin paasto. | ||||||||
Menetelmä | Akkreditoitu menetelmä (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikkö, T177, FINAS-akkreditointipalvelu, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189) Menetelmät on akkreditoitu Seinäjoen keskussairaalan toimipisteessä. ![]() | ||||||||
Tekotiheys | Joka päivä, päivystystutkimus. | ||||||||
Näyte |
|
||||||||
Viiteväli | ![]() | ||||||||
Tulkinta | Ks. Kolesteroli ja Triglyseridit. Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus, koholla oleva triglyseridipitoisuus, pieni HDL-kolesterolipitoisuus tai näiden yhdistelmä. Matala HDL-kolesterolipitoisuus ja korkeat seerumin LDL-kolesteroli- ja kokonaiskolesterolipitoisuudet liittyvät suurentuneeseen ateroskleroositaipumukseen ja oireisen sepelvaltimotaudin riskiin. Yksittäistä kolesterolimittausta tarkempi sepelvaltimotaudin vaaraa ennustava mittari on kokonaiskolesterolin suhde HDL-kolesteroliin. Tämän suhteen tulisi olla alle 4. Riskin tarkastelussa käytetään myös LDL-kolesterolin suhdetta HDL-kolesteroliin. Tämän suhteen tulisi olla alle 3. Korkeat suhdeluvut samanaikaisesti koholla olevan triglyseridipitoisuuden ja kohtalaisestikin koholla olevan kokonaiskolesterolipitoisuuden kanssa yhdessä aiheuttavat huomattavasti lisääntyneen sepelvaltimotaudin vaaran verrattuna tilaan, jossa ainoastaan kokonaiskolesteroli on koholla. HDL-kolesterolipitoisuuttaa nostavat runsas liikunta, kohtalainen alkoholinkäyttö, laihdutus ylipainoisella sekä eräät lääkeaineet (mm. fenytoiini ja estrogeenihoito). Matalia pitoisuuksia esiintyy metabolisessa oireyhtymässä tyypin 2 diabeteksessa, koronaaritautipotilailla, uremiassa ja menopaussissa. HDL tasoa alentavat lisäksi vähäinen liikunta, ylipaino ja tupakointi. Sappistaasi aiheuttaa HDL-kolesterolin muodostumishäiriön minkä seurauksena pitoisuudet ovat usein erittäin matalat. Kohonneita LDL-kolesterolipitoisuuksia tavataan perinnöllisten hyperlipidemioiden lisäksi mm. diabeteksessa, hypotyreoosissa, nefroottisessa syndroomassa, munuaisten vajaatoiminnassa, sappistaasissa ja raskauden aikana. Matalia pitoisuuksia esiintyy aliravitsemuksessa, malabsoptiossa, vaikeissa sairauksissa, kuten abetalipoproteinemiassa sekä kasvisravinnon ja statiinien käytön yhteydessä. | ||||||||
Päivitetty | 11.2.2025 | ||||||||