P2Y12-RESEPTORIESTON SEURANTA | |||||||||
Atk no ja lyhenne | 8457 B -P2Y12 | ||||||||
Yleistä | P2Y12-estäjiä (klopidogreeli, tikagrelori, prasugreeli) käytetään valtimotukoksen ehkäisyyn akuutin sepelvaltimokohtauksen ja pallolaajennustoimenpiteiden jälkeen. Kuitenkin noin 25 %:lla klopidogreelin käyttäjistä on heikentynyt vaste lääkitykselle. Tutkimus B -P2Y12 mittaa potilaan vastetta P2Y12-estäjälääkitykselle. Menetelmä perustuu aktivoitujen verihiutaleiden kykyyn sitoa fibrinogeeniä. Aktivoidut verihiutaleet aggregoivat fibrinogeenillä päällystettyjä mikropartikkeleita suorassa suhteessa verihiutaleiden GP IIb/IIIa -reseptorien määrään. Verihiutaleita aktivoidaan ADP/PGE1-reagenssilla, joka indusoi verihiutaleiden aktivaatiota ja seurauksena aggregaatio on nopeampaa ja mittaustulos toistettava. Aggregaatiota mitataan valonläpäisevyyden muutoksella. P2Y12 on ADP-reseptori, joka aktivoituessaan välittää eteenpäin verihiutaleen aktivaatioketjua. P2Y12-estäjät estävät ADP-välitteistä trombosyyttiaktivaatiota sitoutumalla P2Y12-reseptoriin, jolloin trombosyyttiaktivaatiota tapahtuu vähemmän. Tällöin myös GP IIb/IIIa -reseptoreita aktivoituu vähemmän ja mikropartikkelien aggregaatiota tapahtuu vähemmän. | ||||||||
Indikaatiot | Trombosyyttien P2Y12-reseptoriestäjävasteen arviointi. | ||||||||
Lähete | Ei erillistä lähetettä. | ||||||||
Esivalmistelut | GP IIb/IIIa -reseptorien inhibiittorit kuten lääkeaineet absiksimabi, eptifibatidi ja tirofibaani häiritsevät mittausta. Näiden lääkkeiden käyttö pitää lopettaa noin 14 vrk ennen P2Y12-määritystä. | ||||||||
Menetelmä | Turbidimetrinen. | ||||||||
Tekotiheys | Arkipäivisin (ma-pe). | ||||||||
Näyte |
|
||||||||
Viiteväli | B -P2Y12 <208 PRU (tavoitetaso lääkitystä käyttävillä potilailla) | ||||||||
Tulkinta | B -P2Y12 tulos (yksikkö PRU) kuvaa P2Y12-estäjälääkityksen vaikutusta trombosyyttiaktivaatioon (miten paljon lääke vähentää aggregaatiota). Reagenssin sisältämän ADP-ylimäärän vuoksi aggregoituminen riippuu nimenomaan P2Y12-reseptoreista. Aiemmin tuloksen yhteydessä annettu Base-arvo kuvasi potilaan trombosyyttien toimintaa ilman lääkevaikutusta, ja sen avulla laite ilmoitti myös laskennallisen inhibitioprosentin (B –Inhib%). On kuitenkin suositeltavaa, että Base-arvo määritetään mieluummin pyytämällä potilaasta B –P2Y12-määritys ennen lääkehoidon alkua. Tällöin inhibitioprosentti voidaan laskea käsin seuraavalla kaavalla: Inhibitio% = (Base PRU – P2Y12 PRU) / Base PRU x 100 Kaavassa Base PRU on ennen lääkehoitoa mitattu tulos ja P2Y12 PRU lääkehoidon aikana mitattu tulos. Lääkevasteen määritys kannattaa tehdä aikaisintaan 7 vrk lääkehoidon aloittamisen jälkeen. Inhibitioprosentti kuvaa lääkkeen toiminnallista kykyä estää tukosten muodostumista. Tavoitetaso lääkityksen toimiessa optimaalisesti (potilaalla hyvä hoitovaste) on 40 - 60 %. Yli 90 % saattaa viitata vuotoriskiin ja puolestaan <20 % tukosriskiin (ei hoitovastetta lääkitykselle). | ||||||||
Päivitetty | 30.9.2024 | ||||||||